Tässä tulee "pieni" tiivistys meidän perheen alkutaipaleesta.
Pieni nyytti putkahti maailmaan viikoilla 40+2. Synnytys meni kaikinpuolin hyvin, vaikkakin pitkään sain odotella tositoimiin pääsemistä. Vedet kun kerkesivät menemään jo lasketunajan puolella. Synnytys oli rauhallinen, eikä siitä saa draamaa väännettyä mitenkään :)
Pieni neiti oli aivan täydellisen ihana, tottakai! <3 Pieni oppi heti tissille ja maitoa tuli aivan valtavasti. Ensimmäiset ihmetykset tulivat kuitenkin jo synnärillä ollessa, kun neidille ei sylittelyyn ja rauhoitteluun kelvannut muu kuin pystyasento sylissä. Olin aina kuvitellut, että kaikki vauvat viihtyvät perinteisessä sylitysasennossa ja ihmettilin tätä meidän neidin tapaa.
Kotiuduimme ensisynnyttäjän minimiajan (2vrk) jälkeen. Sairaalassa olo ei todellakaan ollut miellyttävää ja synnytysruuhkan takia siellä ei mitään ylimääräisiä apujakaan saanut. Kotiin oli siis ihana päästä! Pieni neiti nukkui ja söi. Ja karjui. Rauhoittaminen oli hankalaa; pystyasento kelpasi ja turvakaukalossa heijaaminen. Neiti kuitenkin nukkui pitkiäkin pätkiä, jahka uneen pääsi.
Neidin ollessa viikon ikäinen, alkoi uuden kotimme pintaremppaaminen. Usein lähdin neidin kanssa mukaan, jolloin pystyin itsekin osallistumaan neidin nukkuessa :) Kolmeviikkoisena olikin sitten edessä muutto. Poppoollamme oli monta isoa muutosta pienessä ajassa. Pikkuhiljaa pääsimme aloittamaan normaalin arjen.
Rauhoittumisvaikeudet kuitenkin jatkuivat ja pystyasento oli tullut jäädäkseen. Vaunuihin neitiä oli turha yrittääkään laittaa hereillä ollessa. Raskauskilot saivat kyytiä, kun turvakaukaloa heijattiin ja neiti pystyasennossa sylissä ollessa heiluttiin, tanssittiin, "hypittiin" ja "hölkättiin".
Kuukauden ikäisenä neiti yllätti heittämällä megaoksennukset syliini. Menin suorastaan paniikkiin, sillä kaaressa lentänyt laatta oli niiiin valtava. Onnistuin kuitenkin rauhoittelemaan itseni ja päätin seurata tilannetta. Ja yksittäinen oksennus se olikin ja tämän jälkeen neiti oli oma pöljä itsensä.
Vatsanväänteitä ja yksittäisiä megakaarioksennuksia alkoi kuitenkin tulemaan useammin ja yritin tuloksetta etsiä syytä moiseen. Kunnes eräänä vatsanväänneoksennuspäivänä hoksasin yhteyden omiin syömisiini; aina ennen oksennuksia olin syönyt jotain vehnäpitoista ruokaa! Epäuskoisena mietin tätä mahdollisuutta, mutta päätin kuitenkin kokeilla vehnätöntä ruokavaliota. Ja kaarioksennukset lähestulkoon katosivat! Tätähän piti tietenkin testata pariin otteeseen syömällä vehnää ja aina kokeilun jälkeen neiti oksensi. Epäilin myös maidon aiheuttavan oireita neidille, mutta koska siitä ei yhtä selkeitä seurauksia ollut, jätin maitotuotteet pienissämäärin ruokavaliooni. Kokeilin kuitenkin ottaa soijaa maidon tilalle, mutta siitäpä vasta laatat lensikin!! Se oli nopea kokeilu.
Neidin ollessa parikuinen alkoi siis minun omatoiminen imetysdieettitaival, josta oli selkeästi apua neidin pahimpaan oireiluun. Uusia kummallisuuksia alkoi kuitenkin tulemaan: neiti nieleskeli tosi usein suuhun asti nousseita puklujaan, hän yski ja aivasteli paljon, unet olivat lyhyitä pätkiä, pystyasennosta tuli aina vaan oleellisempaa (onni oli kantoliina!) ja lattialla olo oli lähes mahdotonta. Käytin neitiä lääkärilläkin mahdollisen korvatulehduksen tms. takia, mutta punoittavan kurkun (!!!) lisäksi mitään ei löytynyt ja lääkäri totesi oireilun olevan vain flunssaa. Oireilu kuitenkin jatkui ja pahentui. Syömiset alkoi olemaan tuskaa ja rintaraivarit alkoivat todenteolla.
Eräänä aamuna äitini soitti, että nyt löytyi neidin oireille syy. Hän oli nähnyt aamuteeveen jutun refluksilapsista ja kaikki oireet täsmäsivät neitiin! Silent-muotoinen refluksi... Olin itsekin aikaisemmin refluksia epäillyt, mutta koska jatkuvaa ja runsasta oksentelua ei ollut ja paino nousi, niin epäily jäi. Soitin samantien neuvolaan ja pääsimmekin heti käymään. Sattui olemaan neuvolalääkärikin paikalla. Olin toiveikas, mutta lääkärin ohjeet oli (neitiä edes näkemättä) vaihtaa d-tippoja! Terveydenhoitaja oli onnekseni myöskin sitä mieltä, että asiat eivät sillä ratkea ja hän laittoi meidät päivystykseen. Lääkäri ei kuitenkaan voinut tehdä muuta kuin laittaa lähetteen eteenpäin...No olihan sekin jo jotain!
Jäimme odottelemaan mahdollisia apuja ja odotellessa päätimme testata, josko kiinteiden aloittaminen toisi helpostusta. Aloitimme perinteisestä perunasta. Alku näyttikin ihan lupaavalta, mutta perunamäärän kasvaessa neidin vatsa meni jumiin ja oireilu taas paheni. Kiinteiden kokeilu tauotettiin ja olo helpotti.
Neidin ollessa 4-kuinen saimme neuvolalääkäriltä Gaviscon-reseptin. Gavisconin käyttö tuntui kuitenkin hankalalta ja kun sitä annoimme, pulautti neiti sen hetken päästä ulos. Ei apuja siitä siis.
Kiinteät otimme uudestaan kokeiluun ja tällä kertaa kaikki näytti menevän hyvin. Neiti maisteli mielellään kaikkea, ja ainoastaan luumusta huomasi suoraan ettei se sovi. Saimmekin hyvin kasviksia ja marjoja ruokavalioon. Elo oli suht. rauhallista yö- ja tissihulinoita lukuunottamatta. Kävimme välissä lastenpolillakin, mutta koska tilanne oli ihan ok silloin, ei päädytty sen kummemmin mitään tekemään. Rast-testit neidiltä otettiin viljoista, munasta ja maidosta. Testeissä ei näkynyt mitään.
Neidin ollessa hieman yli puolivuotias, otimme viljoja (ei vehnää) ruokavalioon. Omankin ruokavalion olin palauttanut normaaliksi. Alkuun kaikki näytti ihan hyvältä, mutta pikkuhiljaa vointi meni taas todella huonoksi! Neiti alkoi ruokalakkoilemaan, tissilakkoilemaan, unet olivat järkyttävän huonoja, iho lehahteli jne..
Kun neiti oli 8½-kuinen, aloitin omatoimisesti uuden tiukemman imetysdieetin, jolloin ruokavaliostani tippui pois kaikki kotimaiset viljat, maitotuotteet, soija ja aina tarpeentullen poistin muitakin. Neidin ruokavaliota testailtiin ja supistettiin niin, että lopulta sopivia ruoka-aineita löytyi 4 kpl; kana, riisi, parsakaali ja mustikka. Näillä siis oli pärjättävä! Tuntui hurjalta, mutta nopeasti neidin vointi parani ja hänestä tuli taas oma köpsä itsensä :)
Asiat alkoivat vihdoin ja viimein rullaamaan myös terveydenhuollon puolella. Maitoaltistuksessa kävimme neidin ollessa 10kk (tulos oli positiivinen), kävimme ravitsemussuunnittelijalla, vehnäaltistus (tulos positiivinen) vuoden iässä, saimme vihdoin ja viimein refluksilääkityksen ja allergioita yritettiin kartoittaa prick-testeillä (turhaan, vain soija näkyi).
Tässä pieni pohjustus elämäämme. Paljon jäi vielä kertomatta ja moneen vanhaan vaiheeseen tulen palaamaan vielä myöhemminkin. Neiti on kohta 1v2kk ja ehkä pikkuhiljaa pääsemme nauttimaan "normaalimmasta" arjesta :)
