pH-rekisteröinti

Neidille tuli ihan odotetusti kutsu ph-rekisteröintiin, joka siis käytännössä tarkoittaa sitä, että ohut piuha asetetaan nenän kautta rekisteröimään ja mittaamaan mahdollisia happamia vatsansisällönnousuja.

Olin jo lähtökohtaisesti todella ristiiriitaisilla fiiliksillä tutkimuksen suhteen. Samaan aikaan ajattelin, että on hyvä, että tutkitaan, mutta samalla taas tulokset pelottivat. Mitä jos rekisteröinnissä ei näkyisikään mitään? Uskooko kukaan sen jälkeen neidin oireiluun? Uskonko itsekään?

Rekisteröintiä varten neidin lääkitys piti purkaa vähintään viikkoa ennen tutkimusta. Tämä siis tarkoitti mahdollista viikon tuskaviikkoa ilman apua tuonutta Nexiumia. Purku sujuikin kaikesta huolimatta yllättävän helposti. Pari ensimmäistä päivää menivät suht. normaalisti ja ehdin jo hieman huokaisemaan helpotuksesta; kyllähän me tää viikko selvitään! Kunnes sitten ensin alkoi älytön, päätön, levoton meininki. Sitten lyhenivät päiväunet. Seuraavaksi alkoi yöhulinat ja lopulta ilmaantui pientä pulautteluakin! Huh! Gavisconia käytimme hätäapuna, mutta viimeisen vuorokauden aikana sekin oli pannassa. Melkoista meininkiä oli.

Vihdoin saapui se odotettu maanantai, jolloin piuha laitettaisiin ja odotin sen loppumista, jotta päästäisiin aloittamaan lääkitys uudestaan. Neiti ei arvostanut piuhan pujottamista alkuunkaan. Huuto, yökkiminen ja kakominen oli hirvittävää. Piuha teipattiin kevyesti poskeen ja reppu (jossa mittari kulki mukana) laitettiin selkään. Emme päässeet edes polilta ulos, kun neiti alkoi oksentamaan, eikä yökkimisestä meinannut tulla loppua. Neiti oli väsynyt ja nälkäinen, sillä tutkimusta varten piti olla myös 4 tuntia ravinnotta. Saimme neidin mittareineen viritettyä turvakaukaloon ja lähdin ajamaan kotiin. Neiti nukahti matkalla ja jatkoi unia kotona edelleen kaukalossaan. Ja minä kuulostelin ja tarkistelin neidin heräämistä, jottei hän pääse piuhaan käsiksi.

Kaikesta tarkkailusta huolimatta neiti oli herännyt, poikkeuksellisesti vielä aivan hiljaa, kun normaalisti AINA karjaisee herätessään. Heti pienen rasahduksen kuullesani ryntäsin neidin luo. Neidin joka osoitti tuohtuneena piuhaa lattialla. "Kato, kato! Ohhoh". Jepjep! Meidän vuorokauden kestävä rekisteröinti kesti 1½ tuntia.

Soitin tietenkin heti polille. Seuraavan kerran mittarin asennus olisi mahdollista aikaisintaan viikon päästä. VIIKON!? Toinen viikko ilman lääkkeitä?! EIH! Noh, vaihtoehtoja ei ollut.

Toinenkin viikko meni enemmän ja vähemmän oireillessa ja Gavisconia käyttäen. Ainiin, ja pari hammasta tehden, jottei vaan helpon kaavan mukaan menisi.

Vihdoin saapui se odotettu maanantai, jolloin piuha jälleen pujotettaisiin pienen neidin sieraimesta ruokatorveen. Neiti huusi, ensimmäinen yritys ei onnistunut ja neiti kakoi ja yökki, toinen yritys toisen hoitajan toimesta onnistui ja piuha oli paikallaan. Tällä kertaa piuha teipattiin heti kunnolla ja kunnon teipillä. Tottakai neiti taas suuttui, mutta tällä kertaa operaatio meni rauhallisemmin. Neiti ei juurikaan kiinnittänyt huomiota piuhaan ja kantoi ylpeänä reppuaan. Yötäkin pelkäsin ihan turhaan. Seuraavana päivänä mittarin (tai lähinnä teippien) poistaminen oli inhottava juttu. Neiti ei olisi halunnut luopua repustaan :) Puoliso kävi palauttamassa mittarin ja me jäimme odottelemaan tuloksia.

Tulokset saimme maanantaina. Tutkimus osoitti, että poikkeamia oli runsaasti ja happamia nousuja todella on. Tavallaan olen huojentunut tuloksesta, sillä nyt on ainakin jotain konkreettista tukemassa omia havaintoja. Ja toisaalta olisin toivonut, että neidin vointi olisi refluksin suhteen ollut jo parempi.

Kävimme sitten samantien ottamassa ekg:n Prepulsidin aloittamista varten. Ekg oli normaali, joten saimme aloituspullon mukaan ja tänään neiti sai ensimmäisen annoksen lääkettä. Nexium on edelleen tauolla ja otamme sen sitten mukaan, jos tarve vaatii.

Edelleen olen hieman hämmentynyt tuloksista ja uuden lääkkeen aloituksesta. Jotenkin olin kuitenkin ajatellut, että ei meidän tilanne ole niin paha ja olisimme jo voiton puolella.

Toivottavasti Prepulsid toisi neidille avun <3
(Ainakaan eka annos ei järkyttäviä mahavaivoja aiheuttanut, sillä neiti on nukkunut jo yli 2h päikkäreitä!!! :O)